Jalometallit ja niiden ominaisuudet

Kulta

Kulta on alkuaine, joka kuuluu metallien ryhmään. Se on yksi harvoista metalleista, joka esiintyy luonnossa myös täysin puhtaassa muodossa. Kullan kemiallinen merkki on Au. 
 
Kulta on kiiltävää, keltaista, suhteellisen pehmeää, helposti muokattavaa sekä hyvin sähköä johtavaa.  

Mihin kultaa käytetään 
Kultaa käytetään korujen materiaalina ja se on myös suosittu sijoituskohde. Hyvän sähkönjohtavuuden sekä oksidoitumattomuutensa takia kultaa käytetään myös elektroniikkateollisuudessa mm. liitin- ja kytkinpinnoissa. 
 
Kultaesineitä ei yleensä valmisteta puhtaasta kullasta vaan erilaisista kultaseoksista. Sellaisenaan kulta on liian pehmeää käytettäväksi koruihin. Tavallisimmin seosaineina käytetään hopeaa ja kuparia. Seosaineita käytetään metalliseoksen lujittamiseksi ja hinnan laskemiseksi. 
 
Kultaseosten kultapitoisuutta mitataan promilleina. Puhtaan kullan pitoisuus merkitään 999,9 o/oo, eli puhutaan neljän ysin kullasta. Kultaesineisiin lyötävissä leimoissa kultapitoisuus ilmoitetaan myös promilleina. Yleisimmät jalometallipitoisuudet kultakoruissa ovat 750 o/oo ja 585 o/oo. Meillä ei käytetä tuotteissaan alhaisempia pitoisuuksia. 
 
Kullan merkitys ja arvo 
Harvinaisuutensa, kauniin värinsä ja kiiltonsa sekä kemiallisen kestävyytensä vuoksi kultaa on kautta aikojen pidetty hyvin arvokkaana metallina. Siitä on tullut monien arvokkaiden asioiden, rikkauden ja vallan symboli. Siitä on tehty kuninkaiden kruunut ja urheilukilpailuissa kultamitali on ensimmäinen palkinto. Kultakannan aikana se oli myös rahajärjestelmän perustana.  

Keltakulta  

Kultaan lisätään pääasiassa kuparia ja hopeaa. Seosaineiden suhteita muuttamalla kullan sävyä voidaan vaihdella vihertävästä punertavaan. Etelä- ja Keski-Euroopassa arvostetaan vaaleampaa keltaista sävyä ja Venäjällä punaisempaa kuin Suomessa. Joskus “väärän” värinen kulta pinnoitetaan halutun värisellä kultauksella. Käytössä tämä pinnoite kuluu pois paljastaen alkuperäiseen värin. Pinnoitteet saattavat aiheuttaa joskus ongelmia koruja korjattaessa. 

Valkokulta 

Valkokultaa ei löydy luonnosta, vaan sen väri on saatu lisäämällä keltakultaan nikkeli- tai platinametallien ryhmään kuuluvaa palladium-metallia. Valkokultakorut pinnoitetaan yleensä rhodium-metallilla kiillon ja värin parantamiseksi. Rhodium on myös platinaryhmään kuuluva jalometalli kuten palladium. EU:n nikkelidirektiivi rajoittaa nykyisin nikkelin käyttöä valkokultakoruissa. 

Kierrätyskulta 

Kulta on arvokasta, sitä ei heitetä pois, vaan sitä kierrätetään. Vanhoja koruja ja elektroniikkateollisuuden komponentteja puhdistetaan uudelleen ns. hienokullaksi ja seostetaan uudelleen koruissa käytettäväksi kullaksi. 

Platina

Platina on yksi harvinaisimmista jalometalleista ja se on siksi erittäin arvokasta. Vuosittainen maailmanlaajuinen platinantuotanto on vain noin 160 tonnia. Kun vertaa tätä määrää suunnilleen 2500 tonnin kullan tuotantoon, niin voi ymmärtää, miksi platina on niin arvokasta. Platinaa löytyy vain hyvin harvoilta alueilta maailmasta. Etelä-Afrikka ja Venäjä ovat suurimpia platinan tuottajia maailmassa. 

Platina koruissa 

Platinan suosio koruissa on kasvanut viime vuosina. Platinan parhaita ominaisuuksia ovat, että se on erittäin sitkeää ja kestää hyvin. Platina on valkoinen metalli, joka säilyttää ominaisen valkoisen kiiltonsa pitkään. Eräs platinan mielenkiintoinen ominaisuus on, että siitä tehdyn ketjun lenkit eivät kulu käytössä. Kultaketju sen sijaan kuluu käytössä ja sen lenkkejä pitää vahvistää käytön seurauksena.  

Platinakorujen hoitaminen 

Pidettäessä platinakoruja päivittäin samentuu korun pinta ajan myötä. Tämä johtuu pienistä naarmuista metallin pinnassa. Vaikka monet pitävät samentumista luonnollisena, platinalle kuuluvana ominaisuutena, voidaan kiillottamalla palauttaa koruun sen alkuperäinen kiilto. Tähän toimenpiteeseen tarvitaan kultasepän työvälineitä. Platinakoruja voi pestä saippualla ja lämpimällä vedellä kevyesti harjaten pehmeällä harjalla. Korut säilyvät parhaiten niiden alkuperäisissä pakkauksissa.